Monenlaista asiaa on tällä liki 40 vuotta kestäneellä tiedottajan urallani saanut viestiä ja kampanjoida. Pankkiajoilta 1980- ja 1990-luvuilla konttorien sulkeminen sai armotonta vastustusta. Silloin oli luonnollista, että kaupunkien keskuskortteleissa oli neljän tai viiden pankin konttorit nipussa ja asiakkaat jonottivat tili- ja eläkepäivinä kassajonoissa maksamassa laskujaan. Tuskin moni kaipaa enää tuota aikaa. En ole itse ainakaan vuoteen käynyt yhdessäkään pankkikonttorissa.
Viisitoista vuotta sitten ei ollut mitään hirvittävämpää kuin lankalinjojen purkaminen Suomen saloilta. Ei auttanut, vaikka kuinka sanoi, että ihan kohta mobiiliyhteys tuo monta kertaa nopeamman yhteyden. Ei taida juuri kukaan enää kaivata kuparilankoja ja yli yhden megabitin yhteyttä.
Nyt pöydälläni on jo jonkin aikaa ollut omituinen asia. Minun pitäisi vakuuttaa kotimaiset päätöksentekijät ja EU:n lainsäätäjät, että puhtaan ja terveellisen ruuan tuottaminen ja salaatin sekä vihannesten kasvattaminen ja syöminen ovat aivan fiksua ja kannatettavaa puuhaa. Jopa niin fiksua, ettei tätä vihreää siirtymää kannattaisi lainsäädännöllä pilata ja hankaloittaa.
Jostakin syystä hyvin monet poliittiset tahot, jotka aamupäivällä haluavat kouluihin ja työpaikoille kasvisruokapäiviä, terveellisempiä ja kevyempiä ruokatottumuksia kaikille kansalaisille, puhuvat iltapäivällä tätä kaikkea vastaan haluamalla lopettaa tai vaikeuttaa kasvuturpeen käytön.
Olen viime ajat käynyt Brysselissä, useammin kuin lääkäri määrää, kertomassa itsestäänselvyyksiä kasvuturpeesta ja mihin sitä käytetään. Usein vastaus on että, ”onko todellakin näin?” tai ”enpä tiennytkään”. Joidenkin mielestä Suomen kasvuturpeen noin 10 000 hehtaarin tuotantoala vie viimeisetkin soiden rippeet. Tuo pinta-ala on 20 neliömetriä eli pienen yksiön verran jokaista suomalaista kohden. Suomessa suojeltua ja ojittamatonta suota on liki hehtaari eli 10 000 neliömetriä jokaista suomalaista kohden. Kuinka usein olet käynyt tutustumassa omaan hehtaariisi? Suojeltua ja ojittamatonta suota on Suomessa saman verran kuin on Tanskan tai Viron koko pinta-ala, eikä sinne saa missään olosuhteissa perustaa kasvuturpeen tuotantoalueita. Ei uhkaa salaatin kasvattaminen kasvuturpeessa luonnonsoita.
Turvepohjaisten kasvualustojen tuottaminen uhkaa joidenkin mielestä biodiversiteettiä. Tuotannon jälkeen alueet metsitetään tai soistetaan ja todellisuudessa ne parantavat alueiden biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta. Jos ette usko, niin käykää Rautalammin Rastunsuolla. Siellä tuotettiin reilu 20 vuotta sitten turvetta, nyt alue on suojelukohde sen monipuolisen kasvuston ja eläimistön ansiosta.
Käyttäkää jotain muuta materiaalia kasvualustoihin, on kolmas yleinen toive. Euroopassa käytetään vuosittain 30 miljoonaa kuutiometriä kasvualustoja muun muassa vihannesten, yrttien marjojen, puuntaimien, herkkusienten kasvattamiseen. Tuosta volyymista 2/3 on kasvuturvetta ja vain 10 prosenttia kaikista kasvualustoista on täysin vailla turvetta. Esimerkki turpeettomasta kasvualustasta on mineraalivilla. Miksi turvetta käytetään? Koska se on puhdas, terveellinen ja turvallinen kasvualusta, jossa kasvit kasvavat. Jos olisi olemassa riittävästi hyviä korvaavia ruokaturvallisia materiaaleja, niin varmasti markkinat toimisivat ja turvetta ei parin vuoden päästä käyttäisi kukaan. Mutta kun ei ole.
Lähikaupassa reilut banaanit maksoivat tänään hieman yli euron kilo, epäreilut alle euron ja tomaatit kuusi euroa kilo. Kauppiaan mukaan korkea hinta on vähentänyt myyntiä ja lisännyt pilaantumisesta aiheutuvaa hävikkiä. Jos vastustaa turhaa yrttien ja salaattien hävikkiä ja sen sijaan pitää tuoreesta ja turvallisesta lähellä tuotetusta ruuasta, pitäisi suorastaan vaatia, että yrtit ja salaatit ovat kaupoissa pikku turveruukuissa. Ne säilyvät hyvinä pidempään ja loppuun käytetyn yrtin voi istuttaa multaan kasvamaan.
Asian voi ilmaista toisinkin päin. Jos haluat, että maito, naudanliha ja broilerinliha sisältävät enemmän antibiootteja ja muita lääkejäämiä, vaadi, että puhdas luonnonmukainen kuiviketurve kielletään. Jos haluat lisäksi, että vihannesten tarjonta vähenee, ruokahävikki lisääntyy ja hinnan nousevat vaadi kasvuturpeen käytön lopettamista. Samalla saat myös jännitystä elämään, sillä kotimaisen tuotannon hiipuessa ruoka tulee entistä kauempaa ja se on kasvatettu mitä jännittävimmissä kasvualustoissa.
Toivottavasti järki voittaa lopulta tässäkin asiassa!
