Ennallistamissuunnitelman toimeenpanossa turvattava huoltovarmuus ja kriittisten raaka-aineiden saatavuus
Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen on tärkeä tavoite, mutta ennallistamisasetuksen toimeenpano ei saa vaarantaa huoltovarmuutta, kotimaista ruoantuotantoa eikä kriittisten biopohjaisten raaka-aineiden saatavuutta.
Neova on antanut lausuntonsa Suomen kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta. Yhtiö pitää hyvänä suunnitelman vapaaehtoisuuteen, kustannustehokkuuteen ja kansallisten erityispiirteiden huomioimiseen perustuvia lähtökohtia.
Suunnitelmassa on kuitenkin edelleen avoinna keskeisiä sääntelyyn, rahoitukseen ja tulevaan maankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Neovan mukaan lainsäädännön ja toimeenpanon tulee olla ennakoitavaa ja tasapainossa, eikä niiden pidä tarpeettomasti vaikeuttaa investointeja, lupamenettelyjä tai alueiden kehittämistä.
Ennallistamistoimien tulee perustua vapaaehtoisuuteen, toimiviin kannustimiin ja oikeudenmukaisiin korvauksiin. Maanomistajilla tulee säilyä mahdollisuus hyödyntää alueitaan taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Samalla luonnon monimuotoisuuden tavoitteet on sovitettava yhteen huoltovarmuuden, kotimaisen ruoantuotannon, energiaturvallisuuden sekä biotalouden ja kiertotalouden toimintaedellytysten kanssa.
Neova nostaa lausunnossaan esiin myös kasvuturpeen ja muiden turvepohjaisten raaka-aineiden merkityksen osana eurooppalaista ja kotimaista elintarviketuotannon arvoketjua. Kasvualustaraaka-aineiden saatavuus tulee turvata, sillä niitä tarvitaan ammattiviljelyssä, taimituotannossa ja viherrakentamisessa. Ennallistamistoimet tulee kohdentaa alueille, joilla saavutetaan suurimmat ympäristöhyödyt suhteessa kustannuksiin, eikä käyttökelpoisia turvetuotantoalueita tule poistaa tuotannosta ennenaikaisesti.
Käytöstä poistuneet turvetuotantoalueet voivat puolestaan tarjota mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden, vesienhallinnan ja ilmastohyötyjen edistämiseen. Näiden alueiden hyödyntämisen tulee kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen sekä toimiviin korvaus- ja kannustinjärjestelmiin. Alueiden ominaisuuksien mukaan mahdollisia ratkaisuja ovat esimerkiksi kosteikot, ennallistaminen, metsitys sekä muut luonnon monimuotoisuutta vahvistavat jälkikäyttömuodot. Kaikki alueet eivät kuitenkaan sovellu samoihin ratkaisuihin, minkä vuoksi jatkokäyttöä tulee tarkastella tapauskohtaisesti.
Neovan mukaan myös ennen ennallistamisasetuksen voimaantuloa toteutetut luonnon tilaa parantaneet toimet tulee hyväksyä osaksi kansallista ennallistamistyötä. Tämä parantaisi toimeenpanon kustannustehokkuutta ja kannustaisi vapaaehtoisiin toimiin myös jatkossa.
Ennallistamisasetuksen toimeenpanon tulee perustua kustannustehokkaisiin toimenpiteisiin, ja EU:n tulee osallistua merkittävällä tavalla niiden rahoittamiseen. Samalla on turvattava eri elinkeinojen toimintaedellytykset ja kestävän liiketoiminnan mahdollisuudet myös tulevaisuudessa.