Miksi pääkonttori sijoitettiin aikoinaan Jyväskylään?

Metsäneuvos Kosti Ranta (1918–2003) toimi Vapon toimitusjohtajana vuosina 1960–1981. Eläkkeellä hän kirjoitti nämä muistelmat pääkonttorin siirrosta Helsingistä Jyväskylään.

Kosti Ranta // 28.10.1983

Ajatus Vapon pääkonttorin siirtämisestä pois maamme pääkaupungista Helsingistä kehittyi varsin pitkän aikajakson kuluessa. Maamme poliittinen johto keskusteli 1960-luvulla paljonkin valtion keskusvirastojen ja laitosten siirtämisestä pois pääkaupungista. Se oli kaiketi jonkinlainen vastavaikutus Helsingin ja koko Helsingin seudun valtavalle kasvulle 1950- ja 1960-luvuilla ja samanaikaisesti tapahtuvalle valtakunnan syrjäseutujen asukasluvun vähenemiselle. 

Asetettiin komitea, kuten tapana on, puheenjohtajana Rakennushallituksen silloinen pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä. Tämä komitea ehdottikin varsin monen viraston siirtämistä Helsingin ulkopuolelle, mutta mietintö sai Helsingissä asuvien ihmisten toimesta tylyn vastaanoton eikä esitys johtanut mihinkään tuloksiin. 

Tuolloin syntyi termi virastojen hajasijoitus, jota käytetään vieläkin. Kun ei vanhoja jo toimivia virastoja voitu siirtää, päätettiin kuitenkin sijoittaa pääkaupungin ulkopuolelle joku uusi perustettava laitos. Ja näin sitten tapahtuikin. Kehitysaluerahaston pääkonttori sijoitettiin Kuopioon ja Työsuojeluhallitus Tampereelle. Lukuisia yliopistoja ja korkeakouluja perustettiin tuolloin maakuntakaupunkeihin. Vapoa ei näissä keskusteluissa mainittu, vaikka Lappi-Seppälä toimi tuolloin Vapon johtokunnan jäsenenä. 

Hajasijoituskeskusteluissa tuli usein esille sellainen käsite kuin saavutettavuus, joka lienee sama kuin toimintojen painopiste. Niin meilläkin Vapon piirissä noin harrastelun luonteisesti usein laskeskeltiin missä olisi Vapon toimintojen painopiste; mainittiin Tampere, Jyväskylä, Mikkeli ja Kuopio. 

Polttopuun hankinta väheni 1960-luvun lopulla nopeasti 10 – 15 %:n vuosivauhtia; mutta vuoden 1969 alusta oli toiminnan piiriin tullut uusi tuote, polttoturve. Saatiin haltuun Suo Oy:n omistamat turvetyömaat ja Imatran Voima Oy:n vuokraamat suot. Samana vuonna perustettiin Rastunsuon turvetyömaa ja tehtiin polttoturpeen toimitussopimus Kuopion kaupungin kanssa. 

Vuonna 1971 syntyi ensi kerran jonkinasteinen turvekuume. Sen perusteet olivat ns. suuressa maailmassa. Raakaöljyn hinta dollaria barrelilta eli tynnörillisestä oli ollut vuodesta 1960 lähtien tarkasti sama 1,80 doll/barr. aina vuoteen 1971 asti. Tuolloin helmikuussa 1971 silloin varsin tuntematon Opec ryhdistäytyi ensimmäisen kerran ja korotti yksipuolisesti omalla päätöksellään raakaöljyn hinnan lukuun 2,18 doll/barr. Tänä päivänä, jolloin Opec’in raakaöljyn hinta on 29 doll/barr., hinnannousu v. 1971 näyttää vallan vaatimattomalta, mutta tuolloin se oli järisyttävä uutinen. 

Suomessa tuo tapahtuma merkitsi ensimmäisen turvetuotanto-ohjelman valmistumista. Vapo oli kyllä saatuaan haltuunsa Suo Oy:n, tehnyt lukuisia esityksiä turpeen tuotannon ja käytön laajentamisesta, mutta lähes kuuroille korville. Kun maailman energiatilanne ensi kerran järkähti II/1971, vaadittiin Vapolta nopeasti ehdotuksia tahtiin ’piti olla jo’. Ja Vaposta kyllä ehdotukset lähtivät nopeasti. Maaliskuussa 1971 Kauppa- ja teollisuusministeriö ja Valtioneuvosto hyväksyivät Vapon ehdotuksen turvetuotanto-ohjelmaksi tavoitteena 10 milj. m³:n suuruinen turpeen tuotantokapasiteetti v. 1980. Eduskunta vahvisti mainitun ohjelman omalta osaltaan kesäkuussa 1971. 

Nyt kuulija voi kysyä, että mitäs näillä asioilla on tekemistä keskenään; piti puhua Vapon pääkonttorin siirtämisestä Jyväskylään. Kyllä näillä asioilla on vankka yhteys toisiinsa. Turvealalla alkoi kiivas työntahti; Vapo hankki haltuunsa suuria suoalueita, ensinnä Valkeasuon Tohmajärveltä, Hirvinevan Limingasta, sitten kymmenkunta heikosti toimivaa turveyritystä tai paremmin sanottuna niitten maat ja miehet. Turpeen käyttöä ryhdyttiin tehokkaasti suunnittelemaan ennen muuta Tampereen kaupungin ja Yhtyneitten Paperitehtaitten Simpeleen tehtaiden osalta. Myös monet metsäteollisuuden yritykset ryhtyivät tutkimaan ja toteuttamaan polttoturpeen käyttöä puun kuoren ja hakkeen polton yhteydessä. 

Vapossa jouduttiin lisäämään henkilökuntaa sekä pääkonttoriin että alueorganisaatioon. Vapon henkilökuntaa ei ollut lisätty yhtään sitten vuoden 1951, jolloin oli ns. Korean suhdanne. 

Kun Vapon pääkonttorin henkilökuntaa oli lisättävä, kävi Bulevardi 28:ssa oleva toimistotila pieneksi. Uusia toimihenkilöitä sijoitettiin tilapäisesti entiseen toimitusjohtajan työsuhdeasuntoon. Keskitetty palkkalaskenta, joka tuolloin perustettiin, sijoitettiin Tampereen aluekonttoriin. 

Pääkonttorin palveluksessa olevia henkilöitä ja toimintoja oli lisäksi Lahdessa, Parkanossa, Kokkolassa ja Oulussa. Vapon pääkonttori oli silloin todella hajasijoitettu. 

Vapon toimitusjohtaja ryhtyi tuolloin toimeen pääkonttorin toimitilojen laajentamiseksi. Omassa ministeriössä samoin kuin Valtiovarainministeriössä suhtauduttiin periaatteessa myönteisesti lisätilojen hankintaan, johtuihan tarve suoraan annetuista lisätehtävistä. Valtiovarainministeriössä oli juuri valmistunut laskelma, jonka mukaan uusien toimistotilojen tarve valtion hallinnolla Helsingissä oli 150.000 m². Ja siihen jonoon sopi Vapon asettua hännille. Rakentamis- ja ostovauhdiksi arvioitiin 15.000 m² vuodessa, elikkä toivoton juttu. 

Kustannusten säästäminen on kaikessa taloudellisessa toiminnassa keskeinen asia, ja niin myöskin Vapossa. Matkakustannukset ovat olleet Vapossa suuret ja niiden pitämiseksi kohtuullisena on paljon päätä vaivattu. Turvetuotannon alettua havaittiin vallan pian, että Vapon pääkonttori sijaitsi toivottoman kaukana turvetyömaistaan. Helsingistä 300 kilometrin säteellä oli vain viitisen prosenttia tuotannosta ja tutkittavina olevista soista. 

Kyllähän Helsinki oli ollut kaukana polttopuutyömaistakin, mutta turvetyömaista se oli oikein kaukana. Ja näistä aineksista se pääkonttorin siirtopäätös sitten syntyi. Tehokas johtaminen edellyttää sitä, että päätöksenteko on lähellä tapahtumapaikkoja. Näin syntyy jatkuva hedelmällinen vuorovaikutus keskushallinnon ja tuotannon välille. 

Valtion tietokonekeskus suoritti oikein tietokoneilla tutkimuksen, missä on Vapon toimintojen painopiste ja tietokone ilmoitti, että Saarijärvellä. Kun sitten ao. ministeriöiden ja Vapon kesken käytiin neuvottelu pääkonttorin toimitilojen hankkimiseksi Helsingin ulkopuolelta, ilmeni, että tällainen päätös voitaisiin tehdä ja saada tarvittavat varat seuraavaan eli vuoden 1973 tulo- ja menoarvioon. 

Sitten voi kuulija kysyä, että miksi hankittiin niin pieni pääkonttorirakennus (Kalevankatu 8), että muutaman vuoden päästä piti taas ehdottaa suurempien toimistotilojen hankkimista. Siihen oli se syy, että Vapo muutti Jyväskylään ennen suurta energiakriisiä. Ns. Jom Kippurin sota Egyptin ja Israelin välillä alkoi 6.10.1973 ja se johti nopeasti raakaöljyn hinnan nousuun siten, että se oli X/1973 5,12 doll/barr. ja I/1974 10,95 doll/barr. ja silloin oli käsillä suuri energiakriisi, joka aiheutti Vapon osalla samanaikaisesti II:n turvetuotanto-ohjelman vahvistamisen tavoitteena 20 milj. m³ turvetta vuodessa. 

Ja vielä yksi tarina. Kun Vapo muutti Jyväskylään, niin pääkonttorin miehet muuttivat kaikki ja naisista ei yksikään. iNämä naiset saivat kyllä Helsingistä virastoista hyvät työpaikat. Heidän tilalleen piti palkata Jyväskylästä kokonaan uusi henkilökunta ja kyllähän se onnistui. Mutta vakava kysymys oli miten onnistuisi työnteko. Vapon pääkonttorista lähtee valtava määrä asiakirjoja ja laskelmia valtion keskushallintoon, asiakkaille jne. Ministeriöissä kyseltiin silloiselta Vapon toimitusjohtajalta, että ’saas nähdä’ minkälaisia papereita tämä Jyväskylän Vapo sitten toimittaa. Uusista toimihenkilöistä oli huomattava osa vaille työkokemusta ja oliko kenelläkään kokemusta valtion hallinnosta Kirkassilmäistä ja reipasta väkeä nämä uudet toimihenkilöt näyttivät olevan, mutta oli se varmasti tarpeeksi jännittävää nähdä minkälaista tuli olemaan työn jälki. Ja niin meni kuukausi ja toinen uudessa toimipaikassa tuli tilinpäätöksen tekoaika, eikä yhtään huomautusta saatu korkeilta viranomaisilta. Hyvin te olette työn hoitaneet.