Suomen ilmastopaneeli julkaisi tiedotteen ja uudet tavoitteet, mihin Suomen pitäisi päästövähennyksissä pyrkiä. Se jäi sanomatta, että Suomi on päästövähennysten tämän hetkisillä saavutuksilla maailmassa viiden parhaan joukossa. Ei kauhean huono saavutus. Ja jollei ihmeitä tapahdu, olemme piikkipaikalla tai lähellä sitä vuonna 2030.
Tehdään hyveestä välttämättömyysSuomessa tuotettiin viime vuonna sähköä 66 terawattituntia. Sitä kulutettiin 81 terawattituntia. Puuttunut 15 TWh eli 18,5 prosenttia kulutuksesta katettiin tuonnilla. Kylminä talvipäivinä tuonti on tänäkin keväänä yltänyt jopa 40 prosenttiin kulutuksesta.
Vuonna 2020 energiaturvetta käytettiin noin 12 TWh eli noin 12 miljoonaa kuutiometriä. Siitä energiaveron alaista oli 75 prosenttia, joten 3,00 euron verolla megawattitunnilta valtion verokertymä turpeesta oli noin 25 miljoonaa euroa. Valtion kassaan tuloutui toki myös Energiaviraston päästökauppatulot energiaturpeesta. Kun päästöoikeuden hinta oli keskimäärin runsaat 25 euroa, niin sen osuus budjetin tilkkeenä oli noin 90 miljoonaa euroa.
Tuo Lapinlahden lintujen rallatushan jatkuu arvelulla, että ” olisiko käynyt niin, että sinua on huijattu?" Tämä rallatus saattaa naurattaa monia, mutta ei energiaturvealalla työskenteleviä. Eikä varmaan valtiovarainministeriötäkään.
Aamulla radiossa luettiin uutinen, että Suomen kunnianhimoinen tavoite on vähentää henkilöautoliikenteen päästöt puoleen vuoteen 2030 mennessä. Upeaa. Uutinen hieman väljähtyi, kun todettiin, että puolittuminen lasketaan vuoden 2005 toteutumasta.
Nykyiseen Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu, että energiaturpeen käytön tulee puolittua vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi todetaan, että energiaturpeen vähenevä käyttö ei saa johtaa jalostuskelpoisen ainespuun lisääntyvään polttoon.
Ei tämä nyt niin kauhean vaikeaa pitäisi olla. Ai mikä? Ymmärtää, mitä tapahtuu, jos energiaturpeen veroa nostetaan vaikkapa virkamiesten ehdottama seitsemän euroa megawattitunnilta. Alla oleva kuva on viime perjantailta. Jo nyt turve on paljon kalliimpi polttoaine kuin hake tai sellupöllit.
Olen ollut nykyisessä työssäni runsaat yhdeksän vuotta. Vielä reilut viisi vuotta sitten monet turvetuotantoa lähes uskonnollisesti vastustaneet maallikkotiedemiehet kiersivät soita muoviämpärien kanssa ja kertoivat ”totuutena”, että turvetuotantoalueilla järvien pohjissa on metrien turvepatjat. Turvetuotannon mittaukset ajoitettiin heidän mukaansa niin, ettei mittauksiin jää kuin murto-osa kiintoaineesta. Ja monet toimittajat nielivät syötin, koukkuineen ja kohoineen. Turvetuotanto pilaa vedet, jopa niillä alueilla, joilla ei ole turvetuotantoa. Silloin oli hyvä syöttää omaa propagandaa medialle, kun ei ollut tieteellisesti tutkittua tietoa, mistä sedimentit järviin menee.
Julkisuudessa on hämmästelty, miksi Sitran tarjous turvealan reilusta tappamisesta aiheuttaa laskutaitoisissa kritiikkiä. Alla olevassa kuvassa on eri polttoaineiden kustannukset lämpöä ja sähköä tuottavan CHP-laitoksen näkökulmasta. Polttoaineiden kustannusten lisäksi niiden saatavuus määrää ajojärjestyksen.Sitran työpaperin ehdotus oli, että nostetaan energiaturpeen vero vuoteen 2025 mennessä eli neljässä vuodessa kivihiilen tasolle. Suomeksi se tarkoittaa 25 euron hinnannousua turpeella tuotettua MWh:a kohden. Turpeesta tulisi kalliimpaa kuin tukkipuu.
Sitra julkaisi ”tutkimuksen” turpeen käytön nopeutetusta luopumisesta. Tuohon ”tutkimukseen” oli toki haastateltu 18 turveyrittäjää, jotka olivat huolestuneita siitä, että heidän elinkeinonsa halutaan ajaa reilun siirtymän nimissä alas.