Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Otetaan nyt pari tikkua vapaaehtoisesti, sillä ne voi myydä ensi keväänä hyvään hintaan. Energia-ala on ainakin viimeiset 10 vuotta varoitellut ja aika ajoin kritisoinutkin melko ankarasti sitä, ettei Suomi ole riittävän hyvin varautunut Suomen lämpimänä pitämiseen kaikissa olosuhteissa. Varoitusten mukaan meillä ei ole riittävää energiaomavaraisuutta, emmekä ole valmistautuneet poikkeusolosuhteisiin, muuten kuin toivomalla ja uskomalla, ettei pahoja päiviä tule.

Helsingin Sanomat oli kiireellisellä tarmolla ryhtynyt tarkistamaan faktoja äitienpäivänä turvetuottajien saman päivänä samassa lehdessä ilmestyneestä ilmoituksesta. Faktantarkistuksessa oli hötäkässä unohtunut, että nyt on vuosi 2021 ja vuodet 2020 ja 2019 ovat jo historiaa. Mutta faktaksi kelpasi vuoden 2018 päästöt.  Vähän huolestuttaa, jos ei HS:llä ollut tuoreempaa tietoa.Silloin oli pääministerinä Sipilä, päästöoikeuden hinta oli tammikuussa 2018 vajaat 8 euroa ja vuoden lopussa 16 euroa hiilitonnilta eikä koronasta ollut tietoakaan. Sähköautoja oli Suomessa tuon vuoden lopussa rekisterissä 2 200 kappaletta.  Nyt pääministerinä on Marin,  päästöoikeuden hinta on 50 euroa ja sähköautojen määrä on jo yli 10 000.  No, faktoja ne on vanhatkin faktat.

Hallituksen tavoite oli puolittaa turpeen polton päästöt vuoden 2018 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tuo tavoite saavutetaan tämän vuoden loppuun mennessä. Viime viikolla julkaistun Tilastokeskuksen raportin mukaan turpeen käyttö väheni vuonna 2020 neljänneksen. Viime vuonna polton päästöt olivat 4,3 megatonnia.

Eri yhtiöiden vastuullisuusraportteja selatessa on tehtävä väistämättä huomio, että vastuullisuuteen, kestävään kehitykseen ja kiertotalouteen panostetaan joka paikassa. Usein vaikeus on asioiden mittaaminen ja mitattavien asioiden määrittely. Minne raja laitetaan? Onko toisen alueen päästövähennys aito, jos se on aiheuttanut toisella alueella lisää päästöjä tai muuta kestämättömyyttä?