Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Kirjoitan tätä blogia Brysselistä, jossa olen tutustumassa EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaan ja sen mahdollisiin muutoksiin. Uutisointia ja keskustelua hallitsee Krimin tapahtumat ja niiden mahdolliset seuraukset. Monet päivittelevät kauhulla Ukrainan tilannetta, jos kaasuhanat laitetaan kiinni. Niinpä. Jos energiaomavaraisuus olisi pörssiosake, useimmat analyytikot antaisivat sille tällä hetkellä ”Strong Buy” -ostosuosituksen.

On lottovoitto syntyä Suomessa. Kun katsoo energia-alan tilastoja, niin lottovoitto on määriteltävä korkeintaan neljäksi oikein ja ilman varanumeroa. Onneksi noita onnekkaita energia-alan lottomiljonäärejä löytyy hyvinkin läheltä naapurimaista. Onko kysymys pelkästä onnesta?  

Politiikkahan on pyyteetöntä yhteisiin asioihin vaikuttamista. Termihän tulee kreikan kielen kaupunki sanasta ja tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Kun kaupungeissa piti olla tekemisissä muidenkin kanssa, niin tällainen yhteinen politikointi oli välttämätöntä toisin kuin metsäseuduilla. Tavoitteena on ajaa omien äänestäjien etuja tai asioita ja vastustaa siinä samalla muiden. Eikä siinä mitään pahaa. Sellaistahan elämä on ja politiikkakin on osa elämää.

Ympäristöakatemia järjesti 21.1.2104 aamupäiväseminaarin Helsingin Eurooppasalissa. Seminaarissa pohdittiin keinoja turvemaiden kestävään käyttöön. Turvamaitahan on Suomessa noin kolmasosa maan pinta-alasta eli noin 10 miljoonaa hehtaaria. Tästä on ojitettu metsänkasvatustarkoitukseen noin vajaat 5 miljoonaa hehtaaria ja pelloiksi noin miljoona hehtaaria. Suojeltuna on runsaat miljoona hehtaaria ja suojelemattomana tai ojittamattomina luonnontilaisina soina yli 3 miljoonaa hehtaaria. Niinhän siinä kävi, että tässäkin seminaarissa puhuttiin siitä 60 000 hehtaarista, jolla tuotetaan turvetta joko energiaksi tai kasvuturpeeksi.Vertailun vuoksi kerrottakoon, että soita on jäänyt suurin piirtein saman verran teiden alle, kuin mitä niitä on ojitettu turvetuotantoon.

Tapaninpäivänä Herttoniemen lumeton hyppyrimäki kylpi keskellä päivää täydessä valaistuksessaan. Eihän tuo joulukuinen päivä niin kamalan kirkas ole, mutta onko sähkö todella niin halpaa, että sitä kannattaa käyttää vaikka lumettomien talviurheilupaikkojen valaisemiseen. Toivottavasti kyseessä oli vain innokkaan kenttämestarin jouluvalaistus tai inhimillinen erehdys. Tuo näky antoi kuitenkin aiheen pohtia negatiivisen sähkönhinnan olemusta.

Tullitilastojen mukaan tänä vuonna kivihiilen tuonti Suomeen on kasvanut  47 % edellisvuodesta. Tässähän ei ole mitään kummallista. Kivihiilen maailmanmarkkinahinta on laskenut 30 % ja samaan aikaan päästöoikeuksien hinta on pudonnut.  Kivihiilen hintaa laskee mm. USA:n liuskekaasutuotanto, minkä takia aikaisemmin USA:n markkinoille hakautunut hiili tulvii nyt Eurooppaan.  Päästöoikeuksilla ei ole oikein kysyntää, kun talouden taantuma on vähentänyt teollista tuotantoa ja samaan aikaan teollisuus siirtyy muutenkin Aasian markkinoille.

Kauppa- ja vaihtotase ovat vaikeita asioita yksinkertaistaa. Jos taseet ovat positiivisia, silloin kansakunnalle jää varallisuutta säästöön. Jos ne ovat negatiivisia, varallisuus hupenee. Kun kansantalouden menot eivät juuri koskaan seuraa taseita, alijäämä katetaan velalla. Tänä vuonna Suomi velkaantuu lähes miljoona euroa (1 000 000 eur) tunnissa eli 15 000 euroa minuutissa. Keväällä 2009 Suomen valtion velka oli 53 miljardia euroa ja nyt lähennellään jo sataa miljardia. Muutos on ollut dramaattinen. Ylivelkaantunut valtio menettää vähitellen itsenäisyytensä. Sen menoista päättävät muut ja sen tulot valuvat muille.

Vapo tutki keväällä laajalla haastattelututkimuksella 2011, mitkä seikat huolestuttavat turvetuotannossa. Tutkimusta täydennettiin analysoimalla kahdelta vuodelta suomalaisessa mediassa julkaistuja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia.  Suurimmat huolenaiheet liittyivät turvetuotannon vesistövaikutuksiin, turvetuotannon luonnonsoille aiheuttamaan uhkaan ja siihen, ettei tuotannon vesistövaikutuksia mitata tai seurata riittävästi.  Jos jokin asia huolestuttaa, niin huoleen on aina suhtauduttava vakavasti, sillä kukaan ei huolestu huvikseen.  Joskus huoli voi olla turha, mutta huolestumisen tunne on aina aito.

Pelletistä puhuttiin muutama vuosi sitten paljon tulevaisuuden energialähteenä. Pelletti on päästötön, kotimainen, edullinen ja yllättävän helppokäyttöinen energialähde niin kotitalouksille, yrityksille kuin suuremmillekin kattilalaitoksille. Nämä kaikki argumentit ovat voimassa edelleen. Jos jotain pitäisi korjata viiden vuoden takaisista teksteistä ehkä edullisuutta ja helppokäyttöisyyttä. Öljy ja maakaasun hintakehitys on ollut erittäin nousujohteinen, joten nyt pelletti on todella edullinen. Öljyyn verrattuja pelletillä lämmittää puoleen hintaan.

Vapo suurimpana turpeentuottajana on julkisesti luvannut laittaa omat vesistöpäästönsä minimiin seuraavien kolmen vuoden aikana. Nyt vallalla tuntuu olevan hirveä kiire lopettaa turpeen käyttö Suomessa mahdollisimman nopeasti. Millä syyllä tahansa. Kaukolämmöntuottajia suorastaan vaaditaan luopumaan turpeen käytöstä. Mutta mitä kattiloihin laitettaisiin tilalle? Suomen kaukolämmöntarpeesta lähes viidennes tuotetaan turpeella. Tämä tarkoittaa noin miljoonan suomalaisen kotia tai työpaikkaa. Miljoona suomalaista on paljon. Hyvin harva ymmärtää, kuinka paljon on 25 TWh:ta, eli se määrä energiaa, mikä vuodessa tuotetaan turpeella. Siis se, mistä pitäisi luopua. Rekoiksi muutettuna se tarkoittaa noin 200 000:ta täysperävaunullista yhdistelmää. Yhteen jonoon ajettuna tuo tekee sellaiset runsaat 4000 kilometriä rekkoja.  Luopuminen ei ole lämmöntuottajille vaihtoehto. Vaikka kuinka haluaisi toivoa muuta, niin keino korvata turve ovat fossiiliset polttoaineet. Ja tuskin sitä halutaan. Turpeen tuotanto ja logistiikan hoito työllistää muuten saman verransuomalaisia kuin Nokia. Aika paljon. Ja vielä niillä alueilla, joilla ei paljon suuria työllistäjiä ole eli maakunnissa ja syrjäseuduilla.