Maakaasulla on kuulemma Suomessa niin pieni rooli, ettei sen korvaaminen tuota ongelmaa. Hyvä, jos näin on. Helen voi olla eri mieltä. Maakaasu luokiteltiin rahoituksen taksonomiassa kestäväksi, koska Euroopalla ei ole mahdollisuutta nopeasti siirtyä päästöttömään energiantuotantoon. Koska ei ole korvaavaa, niin maakaasu on kestävää. Olkoon niin.
Samaisessa rahoituksen taksonomian toisessa säädöksessä (Delecated Act 2) kasvu- ja kuiviketurvetta on esitetty ei-kestäväksi ilmastoperustein. Kasvuturpeelle ei ole tällä hetkellä korvaavia raaka-aineita. Kasvuturvetta käytetään Euroopassa runsaat 20 miljoonaa kuutiometriä ja siitä yli 10 % on tullut Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Ennustan, että tuonti on tänä vuonna viime vuotista pienempää. Kasvualustojen kysyntä on sen sijaan kovassa kasvussa Euroopassa, koska ruuantuotanto on turvattava. Pula tulee väistämättä.
Euroopassa käytetyn kaiken kasvuturpeen CO2-päästöt ovat alle viisi miljoonaa tonnia. Suomessa viime vuonna poltetun kestäväksi luokitellun maakaasun (25 TWh) päästöt olivat yli 12 miljoonaa tonnia. Kasvuturpeen ilmastovaikutus on kaikilla mittareilla pieni.
Kasvuturpeessa kasvatetaan puuntaimia, pelloilla kasvatettavia kaalin- ja muiden vihannesten taimia sekä kasvihuoneissa yrttejä, vihanneksia, salaatteja, herkkusieniä jne. Kasvuturvetta tarvitaan välttämättä elintarvikehuollon turvaamiseksi. Kauppapuutarhaliiton jäsenkyselyssä vuodelta 2020 peräti 90 % suomalaisista kauppapuutarhoista ilmoittivat, etteivät voisi jatkaa toimintaansa ilman kasvuturvetta. Euroopassa käytetään noin 30 miljoonaa kuutiota kasvulustoja vuodessa, josta määrästä 10 % on täysin turpeettomia. Jos kasvuturvetta ei olisi käytössä, Euroopan puutarha-ala romahtaisi.
Minusta kasvu- ja kuiviketurpeen jääräpäinen vieminen rahoituksen taksonomiaan ja vieläpä sen riski tulla luokitelluksi ei-kestäväksi, ei yksinkertaisesti sovi tähän maailmantilanteeseen, jossa ruuan hinta on jyrkässä nousussa ja maailman ruokahuolto on menossa kriisiin. Moni ei ehkä tiedä, mutta Pohjois-Afrikassa kasvatetaan paljon ruokaa suomalaisessakin kasvuturpeessa.
Suomi osana EU:ta on ollut mukana nopeasti ja yhdessä rintamassa luomassa pakotteita Ukrainaan hyökännyttä Venäjää ja myös Valko-Venäjää vastaan. Myös sotilaallisessa valmiustilan nostossa ja ainakin tahtotilassa on osoitettu ripeää jämäkkyyttä.
Nämä kaksi mainittua elintarviketuotantoa vaikeuttavaa hanketta, rahoituksen taksonomian laajentamisen riski ja tuotantoalueiden luvittamista hankaloittava LULUCF-uudistus on näiltä osin tässä tilanteessa pysäytettävä joko Suomen aloitteesta tai Suomen tukemana. Tässä tilanteessa ruuantuotantoa edistävä ja täysin kierrätettävä ja vastuullisesti tuotettu kasvuturve olisi luokiteltava pika pikaa kestäväksi. Sama koskee kuiviketurvetta, mikä on välttämätön Suomen maidon- ja lihantuotannon turvaamisessa.
Huoltovarmuudessa puhutaan paljon energiasta, mutta yllättävän vähän ruuasta. Vilu on huono, mutta nälkä on vielä huonompi.
Mikäli edellä mainitsemaani ruokahuoltoa vaarantavaa asetusta ja lakia ei pysäytetä tai muuteta, tämä jää historiaan harvinaisen tarkkaan tähdättynä ja osuneena laukauksena Suomen ja Euroopan omaan varpaaseen.
Arvoisat hallituksen ja opposition edustajat ja suomalaiset europarlamentaarikot. Nyt on aika toimia.
P.S. jos aiotte itse kasvattaa omia vihanneksia ja kasviksia tulevan talven varalle, kannattaa käydä puutarhaliikkeissä aika aikaisin keväällä.
