Olen työskennellyt lähes päivälleen 14 vuotta Neovan (ent. Vapo) palveluksessa. Tähän ajanjaksoon sisältyvät hallitukset, joita ovat johtaneet Katainen, Stubb, Sipilä, Rinne, Marin ja Orpo. Yhtiömme hallintoneuvostoa ovat johtaneet vuoroillaan Pentti Oinonen, Johanna Ojala-Niemelä, Pirkko Mattila, Juha Sipilä ja Antti Kangas. Hallintoneuvostossa on istunut vuoroillaan 4-5 kansanedustajaa eli yhteensä kymmeniä kansanedustajia. Parlamentille on jaettu tietoa Suomen energiatilanteesta, energian huoltovarmuudesta, kuivike- ja kasvuturpeen roolista elintarviketuotannolle sekä turvetuotannon ympäristövaikutuksista ja toimenpiteistä, joilla vesistökuormitusta on onnistuttu vähentämään noin kolme neljäsosaa. Pelkästään vuosina 2013-2014 tapasin henkilökohtaisesti yli 100 kansanedustajaa. Tuolloin sorvattiin uutta ympäristölainsäädäntöä ja maassa vallitsi täysi hysteria turvetuotannon vesistövaikutuksista, jotka eivät perustuneet tutkittuun tietoon.
Vuosien aikana olen kirjoittanut julkisuuteen ja käynyt lukemattomia keskusteluja päättäjien kanssa siitä, että liian nopea turpeen alasajo johtaa puunhinnan hallitsemattomaan nousuun. Puun hinnannousu ajaa metsäteollisuuden ahtaalle ja pakottaa sen siirtymään halvemman puuraaka-aineen äärelle, se lisää työttömyyttä ja hakkuita, vaarantaa energian- ja elintarviketuotannon huoltovarmuutta, pienentää hiilinieluja sekä heikentää Suomen taloutta. Inhottavaa on todeta, että näin tässä on 14 vuoden aikana käynyt. Tuntui vähän surkuhupaisalta lukea UPM:n Kaukaan tehtaan lakkautusuutista, kun asiantuntijat totesivat puuraaka-aineen kallistumisen olleen se ratkaiseva naula paperitehtaan arkkuun. Yllätys tämän ei pitänyt kenellekään olla.
Neova ei ole lainkaan sama yhtiö kuin Vapo oli 2011. Tuolloin konserniin kuului puolenkymmentä sahaa, yli 100 lämpölaitosta, puolenkymmentä CHP-voimalaa ja 45 000 hehtaaria turvetuotantoalueita. Nyt tuotantoalaa on alle puolet tuosta ja energiaturvetuotanto on tippunut yhteen kymmenesosaan. Kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto on kutakuinkin entisellään, mutta näitä tuotteita uhkaa pienentyvät tuotantopinta-alat, koska luvitus uusille alueille vie helposti yli 15 vuotta. Huoltovarmuudesta kyllä puhutaan ja puolustusministerikin maalailee Suomen puolustusvälineteollisuudesta merkittävää kasvualaa. Kasvualustoista on maailmalla pulaa, uusi tutkimustieto on jo osoittanut, että kasvuturve ei ole se ilmastopahis vaan itse asiassa päinvastoin. Meillä on Suomessa ammattitaitoa, raaka-ainetta ja vielä ammattitaitoista urakointihenkilökuntaa, joiden avulla kasvualusta- ja kuiviketuotannosta voitaisiin luoda oikea kasvuala. Jos yhtä määrätietoisesti tätä edistettäisiin seuraavat 14 vuotta kuin edelliset 14 vuotta on vastustettu. Vain toimiva tuotantoketju turvetuotannossa mahdollistaa myös turpeesta jalostettavien korkean jalostusasteen tuotteiden jatkomenestyksen. Lisää työtä, työpaikkoja ja vientituloja. Sitähän me kaikki haluamme.
Itse jään seuraamaan tätä kehitystä jatkossa ulkopuolisena, sillä siirryn syyskuun alusta eläkkeelle. Kiitos kaikille lukijoilleni. Toivottavasti meille kaikille käy hyvin!
