Jotkut saattavat muistaa tuon selostajalegenda Pekka Tiilikaisen Squaw Walleyn olympialaisten 50 kilometrin hiihdoista. Tai ainakin sen merkityksen, että jotain olisi syytä alkaa tapahtua tai nopeasti, jos ei haluta menettää peliä.
Kehysriihen tiedotustilaisuudessa oli aivan oikein nostettu kalvoille huoli Suomen huoltovarmuudesta sekä energian- että ruoantuotannon suhteen. Ministeri Purran kalvoissa luki, että varmistetaan polttoturpeen varmuusvarasto vastaamaan huoltovarmuuden tarpeita muuttuneessa geopoliittisessa ympäristössä. Hienoa. Lisäksi todettiin, että kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeiksi raaka-aineiksi. Tuo sama kirjaus oli muuten keväällä 2023 julkaistussa hallitusohjelmassa. Itse luulin, että ne olivat jo aikapäivää sitten määritelty strategisesti tärkeiksi raaka-aineiksi Suomen elintarviketuotannolle ihan virallisesti, koska sitä ne ovat.
Jos meillä ei ole riittävästi kuiviketurpeen tuotantoa ja siten kuiviketta saatavissa suomalaisille lihan- ja maidontuottajille, ei meillä ole muutaman vuoden päästä riittävässä määrin kotimaista maitoa ja lihaa. Eikä myöskään tuoreita vihanneksia, salaatteja tai kotimaisia puuntaimia, joilla metsien hiilinieluja lisätään.
Ihan kivoja tavoitteita, mutta paljon tärkeämpää olisi kirjata ja päättää ne toimenpiteet, joilla tuo muuttuneen geopoliittisen tilanteen vaatima huoltovarmuus varmistetaan. Ilman keinoja ja täsmällistä strategiaa mikään ei varmistu automaattisesti. Energiaturpeen osalta jätän homman huoltovarmuuskeskuksen hoidettavaksi. Pahimmillaan, jos hake ja turve loppuvat, niin poltetaan sitten varastoista öljyt pois. Sitä en kuitenkaan usko, että se olisi se lopullinen varmistus.
Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuuden varmistaminen tapahtuu siten, että on pinta-aloja, joilta ruuantuotannon kannalta strategisesti tärkeitä raaka-aineita tuotetaan. Taataan, että lupia myönnetään luvituskelpoisille alueille. Kun tuotteella näyttää olevan kysyntää, tärkeintä on saada tuotetta markkinoille. Markkinat hoitavat sen, että hinta on oikea. Kun tuotetta on riittävästi saatavilla, asiakkaat ovat tyytyväisiä, hintataso pysyy järkevänä ja alalla vielä olevat urakoitsijat saavat työtä. Ja suomalaiset kohtuuhintaista, turvallista kotimaista ruokaa. Ei tämä ole niin vaikeaa, ellei tätä halua itse vaikeaksi tehdä.
