Alkuvuodesta saatiin uutta tietoa kansalaisten turvemielipiteistä. Bioenergia ry:n julkaiseman barometrin mukaan enemmistö suomalaisista kannattaa turvetta ja noin kolmannes haluaisi vähentää sen käyttöä tai luopua turpeesta kokonaan.
Selvityksen mukaan moni miettii turvetuotannon vesistövaikutuksia. Bioenergian selvitys antaa yhden selityksen epäilylle. Vastaajat nimittäin arvioivat, että Suomen suoalasta liki 17 prosenttia on turvetuotannossa. Oikea luku on alle yhden prosentin.
Kiinnostavaa oli, että vain 14 prosenttia kansalaisista vastustaa turvetuotantoa, mikäli tietyt reunaehdot toteutuvat. Ensinnäkin turvetuotanto tulee suunnata luontoarvonsa menettäneille ojitetuille turvemaille. Toisekseen vesienkäsittely pitää toteuttaa siten, ettei se heikennä turvemaiden läheisten vesistöjen tilaa. Kolmanneksi vesistövaikutusten seurantaa tulee tehostaa.
Siinäpä on hyvä visio tulevaisuuden turvetuotannosta. Ja se on itse asiassa jo lähes tätä päivää, ainakin Vapon osalta.
Turvetuotanto on jo suunnattu ojitetuille soille. Näin linjattiin vuonna 2011 kansallisessa suo- ja turvemaastrategiassa, johon turvetoimiala sitoutui. Vapo on osaltaan linjannut, että se tuottaa turvetta vain luonnontilaltaan muuttuneilla, pääasiassa metsäojitetuilla turvemailla. Vapo ei hae ympäristölupia soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön strategian mukaisille luokkien 4 ja 5 soille, jotka ovat siis luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia soita.
Toiseksi kansalaiset haluavat, että turvetuotanto ei heikennä vesistöjen tilaa. Vapon tavoite onkin, että vuodesta 2016 lähtien käyttöön otettavien uusien turvetuotantoalueiden kiintoaine- ja humuskuormitus on pienempi kuin saman alueen vesistökuormitus lähtötilanteessa ennen turvetuotantoa. Mikäli lähtötilanteen kuormitus ylittyy, puhdistetaan muusta maankäytöstä tulevia vesiä samalla vesistöalueella.
Vapo on myös lisännyt päästötarkkailuaan, mikä on kolmas kansalaisten toiveista. Kaikki turvetuotantoalueet ovat päästötarkkailussa tuotantokaudella ja puolet tuotantoalueista ovat lisäksi ympärivuotisessa päästötarkkailussa. Lisäksi Metso Automationin 31 mittausasemaa mittaavat kuivatusvesien laatua joka tunti. Turvetuotannon aiheuttama ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormitus tunnetaankin hyvin.
Alueelliset vesienhoitosuunnitelmat ovat parhaillaan lausuntokierroksella (http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vaikuta_vesienhoitoon_merenhoitoon_ja_tu%2831007%29). Nämä kuutta suurvesialuetta koskevat suunnitelmat antavat varsin selkeän kuvan vesistöjen nykytilanteesta toimialakohtaisesti. Rehevöitymiseen vaikuttavien typen ja fosforin osalta vesistöjen kuormitukset ja kuormittajat tunnetaan.
Jostakin syystä vesienhoitosuunnitelmista puuttuu kokonaan kansalaisia puhuttavien kiintoaineen ja humuksen määrät. Mikä on kuormitus nyt ja mihin suuntaan humus- ja kiintoainekuormitus on kehittynyt? Miten niiden osuus jakautuu toimialakohtaisesti? Mittauksia on olemassa ja esimerkiksi vesistöjen yleinen tummuminen tunnetaan. Toivottavasti kiintoainesta ja humusta ilmentävä data saadaan myös vesienhoitosuunnitelmiin.
Jaakko Silpola
erityisasiantuntija
Vapo Oy