Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Kirjoittelin blogia Suomen surkeasta energiaomavaraisuudesta keväällä. Ei siis kovin kauaa aikaa sitten. Tuolloin keskustelu jäi aika vaimeaksi. Inhottavaa sanoa, että nyt maailma näyttää aika erilaiselta, eikä monikaan varmaan vannoisi, että tuontisähköä saa rajattomasti mistä ilmansuunnasta tahansa.Mutta menneessä on turha kieriskellä ja ainakin itseäni kiinnostaa tulevaisuus enemmän. Jo siitä syytä, että aion viettää siellä loppuelämäni. Ensi keväänä on taas vaalit ja energia tulee varmasti olemaan eräs keskeisistä vaaliteemoista suoraan tai epäsuorasti. Meidän energiaomavaraisuutemme on vain kolmanneksen luokkaa eli kahden kolmasosan osalta olemme riippuvaisia muista. Maakaasun, öljyn ja kivihiilen osalta kaikki tulee idästä.

Pari vuotta sitten Vapo ilmoitti julkisesti, että se sitoutuu siihen, että vuoden 2016 jälkeen avattavien uusien turvetuotantoalueiden alapuolisiin vesistöihin kohdistuvat päästöt ovat pienempiä kuin samat päästöt aikana ennen turvetuotannon aloittamista.Selkokielellä sanottuna tämä lupaus tarkoittaa sitä, että tuotannon aloittamisen jälkeen suolta tuleva vesi puhdistetaaan puhtaammaksi, kuin mitä se oli aikana ennen turvetuotantoa. Lupaus on kova, haastava ja monin paikoin vaikea toteuttaa. Mutta toteutettavissa.Kuka hullu voisi vastustaa tällaista lupausta, jonka tarkoituksena on parantaa vesistöjen tilaa? Kyllä näitäkin tuntuu riittävän.

Lobbaus ja taustavaikuttaminen ovat olleet paljon esillä viime viikkoina. Minusta on erittäin hyvä, että jo niinkin monet kansanedustajat ovat alkaneet pitää lobbaripäiväkirjaa ja julkaisevat tiedot verkossa. Kun itse tapaan kansanedustajia, niin useimmiten tapaamiset ovat eduskuntatalon kahvilassa. Se onkin erinomainen tapaamispaikka. Kansanedustajille viedään avoimesti oman taustaryhmän näkökulmia eri asioihin ja jos papereita jaetaan, niin ne ovat sellaisia, jotka saavat rauhassa vaikka unohtua kahvilan pöydälle. Taustavaikutuksen tarkoitus on tietenkin pyrkiä edesauttamaan oman yrityksen huomioimista päätöksenteossa, mutta erittäin usein se on aivan julkisten tietojen kokoamista ja tuomista päättäjien tietoon, jotta he voivat perustaa päätöksensä faktoihin. Ja hyvä niin.

Juttelin erään energiayhtiön toimitusjohtajan kanssa. Puhe kääntyi uusiutuvaan energiaan ja kuinka tavoitteet saavutetaan. Tällä hetkellä puuta polttava laitos ei tuota sähköä, koska se ei kannata. Valmis laitos seisoo kylmillään, vaikka se pystyisi tuottamaan kaiken sen sähkön, mikä Suomessa tuotetaan tuulivoimalla. Puulla tuotettu sähkö on yhtä uusiutuvaa kuin tuulisähkö ja laitos on siis olemassa.

Minkähänlainen riemu repeäisi valtakunnan mediassa, jos eduskunta olisi säätämässä seuraavanlaista lainsäädäntöä.Koska Suomessa on niin äärettömän vähän metsää, niin tästä lähtien suhteellisen kauniista hoidetusta metsästä ei saa enää hakata sellupuuta,  jos sitä käytetään sanomalehtipaperin painamiseen.  Samasta metsästä voisi kyllä hakata vaikka kaikki puut, jos niistä tehdään talouspaperia, halkoja tai vaikka paperia, jolle painetaan aikakauslehtiä tai runokirjoja. Sama metsä samat puut, mutta vain yhden lopputuotteen osalta puunkäyttö voitaisiin kieltää, koska se uhkaisi paikallisesti alueen luontoarvoja.

Kaukolämmön tuottamiseen käytettävän energiaturpeen verotusta nostettiin vuoden 2013 alusta 1,90 eurosta megawattitunnilta kolmella eurolla 4,90 euroon megawattitunnilla. Tällä päätöksellä tarkoitus oli hallitusohjelman mukaan hallitusti vähentää turpeen käyttöä. Samassa hallitusohjelman kappaleessa todetaan, että turve ei kuitenkaan saa korvautua fossiilisilla tuontipolttoaineilla. Toisin kuitenkin kävi.

Eurovaalien alla on keskusteltu kahdesta asiasta enemmän kuin pitkään aikaan. Turvallisuuspolitiikasta ja energiapolitiikasta.  Naton kannattajat ovat nousseet hieman poteroistaan ja ehdottaneet, että Suomen liittymisestä Natoon pitää kyllä keskustella, mutta ei nyt.  Keskustelu ja mahdollinen päätös täytyy tehdä hyvän sään aikana. Siis ilmeisesti aikana, jolloin ei ainakaan Euroopassa ole mitään konfliktin uhkaa. Tuon ajan toivoisi koittavan mahdollisimman pian, vaikka juuri nyt ei siltä näytä.

Toimittaja ja Suomen Moskovan suurlähetystön entinen lehdistöneuvos Leena Liukkonen kirjoitti Talouselämässä tällä viikolla eritäin hyvän analyysin Krimin selkkaukseen johtaneista tapahtumista. Eli siitä, kuinka Venäjä koki taloudellisten intressiensä tulleen uhatuiksi. Kysymys oli rahasta. Aika yksinkertainen, mutta tuttu motiivi.

Suomi on EU:ssa kunnioitettavalla pronssisijalla uusiutuvan energian käytössä. Kiitos puun. Vesivoimamme kattaa alle 4 % kokonaisenergiasta. Muita uusiutuvan energian kotimaisia lähteitä ovat maalämpö, erilaiset jätteistä tehtävät kaasut ja liikenteen polttoaineet sekä tuulivoima. Mutta jos puuta ei laskettaisikaan uusiutuvaksi, niin taistelisimme EU:ssa palkintopallin sijaan häntäpään sijoituksista.

Kun Eurooppa-neuvosto vahvisti keväällä 2007 komission esittämän 20-20-20 tavoitteen eli tavoitteen pienentää päästöjä 20 %, tuottaa uusiutuvaa energiaa 20 % ja parantaa energiatehokkuutta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Nyt yhä useammat ovat joutuneet myöntämään, että pitkän talouskasvun huumassa tehty hauska numeroleikki ei todellakaan toiminut, kun vuonna 2008 alkanut talouskriisi jatkuu edelleen.