Blogin kirjoittaja Ahti Martikainen

Laitan tässä ensiksi linkin lähteeseen. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159464Tuon linkin takaa löytyy Suomen Ympäristökeskuksen julkaisu, jossa on selvitetty sitä, kuinka eri maankäyttömuodot rasittavat vesistöjä. Eli kuinka paljon vesistöihin menee mm. kiintoainetta, typpeä ja fosforia. Vesistöihin kuormitus tulee luonnonhuuhtouman mukana pelloilta, metsistä ja hulevesistä. Niin, ja on siellä mukana turvetuotannon vaikutuskin, mutta se on Suomen arvostetuimpien tutkijoiden raportin mukaan monen yllätykseksi todella pieni.

Ilmastonmuutos on erittäin vakava asia. Keinot globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat äärettömän vaikeita ja erilaisiin verotukiin ja sanktioihin perustuvat ohjausmekanismit ja niiden kerrannaisvaikutukset ovat lähes mahdottomia ennustaa etukäteen.

Suomessa ei ole monia luonnonrikkauksia, mutta niitä muutamia on aika paljon. Meillä on metsää, vettä, mineraaleja ja suota. Ja suolla on paljon turvetta. Ja nyt saa laittaa varmistimen takaisin, en puhu siitä että kaikki turve pitäisi polttaa. Voisiko turvekuidulle tehdä muutakin kuin kasvattaa siinä tomaatteja tai polttaa?

Vanhan viisauden mukaan sellaista, mikä ei ole rikki, ei pitäisi mennä korjaamaan. Tämä pitää sisällään sellaisen itsestäänselvyyden, että sellaiset asiat, mitkä ovat rikki, pitäisi korjata välittömästi. Minulla oli mielikuva, että asioiden rikki olemisesta on tullut oikein muoti uutinen. Pieni googlausharjoitus vahvisti tämän.

Nyt kysellään kuorossa kuka nukkui, kun Ylen verkot myytiin Digitalle ja Fortumin verkot myytiin Carunalle. Seurauksena oli kovat hinnannousut. Vähän aikaa sitten ihmeteltiin, miksi pitkistä kuljetuksistaan viennissä riippuvainen Suomi sai turhaa kustannuslastia rikkidirektiivistä. Kurkkujen käyryyttä säätelevä direktiivi toimi aikoinaan hyvänä opetusmateriaalina EU-direktiivien rationaalisuudesta.

Tilastokeskuksen mukaan uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta kasvoi vuonna 2014 ja se oli 33 prosenttia. Puupolttoaineiden osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta jatkoi kasvuaan ja se oli 25 prosenttia. EU:n tavoitteet uusiutuvalle energialle määritellään suhteessa energian kokonaisloppukulutukseen; tällä tavoin laskettuna uusiutuvien osuus Suomessa oli ennakkotietojen mukaan 39 prosenttia vuonna 2014. Suomen uusiutuvan energian osuuden tavoite on 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuonna 2020.

Alla on kaappaus 28.12. klo 13.30 www.fingrid.fi –sivulta. Se kertoo reaaliaikaisesti Suomen sähkönkulutus- ja tuotantotilanteen. Mitä alla olevista luvuista näkyy tai pitäisi näkyä?

Kovasti arvostamani Jörn Donner totesi aikoinaan, että Suomi on niin pieni maa, että tänne sopii vain yksi puheenaihe kerrallaan. Viime aikoina on tuntunut siltä, että nerokkaalla järjestelyllä, jossa joka toinen päivä puhutaan vastaanottokeskuksista ja joka toinen päivä yhteiskuntasopimuksen kaatumisen syyllisistä, on maahan saatu kuitenkin mahtumaan kaksi aihetta agendalle.

Jostakin syystä olen aina huvittunut sanaparista ”hallittu riski”.  Riski on minusta jokin sellainen inhottava asia, joka realisoituessaan tekee kohtuullisen kipeää. Oli se sitten riskiohitus maantiellä, riskin ottaminen pörssissä tai vaikka ottamatta jäänyt palovakuutus. Kun tällainen riski toteutuu, niin se on riski. Tietenkin hallitsematon riski se vasta katastrofi onkin.

Viime viikon Talouselämässä oli erittäin mielenkiintoinen juttu Saksan energiewenden kustannuksista. Wende on tähän mennessä maksanut 50 000 euroa minuutti ja hintalapun loppu ei edes häämötä. Mutta se on Saksan asia, sanoo moni. Mutta kun se liippaa vähän meitäkin.